Tähtäimessä menestys: Täsä mä olen taas!!!

Jebbouuuu tässä on taas pitkä aika siitä kun viimeksi jotain kirjotella tänne. On vähä pari muuttujaa tullut tässä tänä vuonna nii jäänyt nyt vähemmälle tää blogin päivittely.

Taas on tullut reissailtua ympäri läänejä ihan kiitettävästi. Eilen tulin Em kisoista Hollannin Arnheimista takaisin Rovaniemelle vähän treenailee, jos sitä joskus minustakin tulisi ampuja. EM kisat omalta osalta meni hyvinkin vahvasti, vaikka ennakkoon jännitinkin omaa tulostasoa ja sen riittävyyttä kisoissa pärjäämiseen. Kisoihin lähin ensimmäistä kertaa mestarisuosikkina ja se jos mikä on vaikea tilanne, ainakin minulle lähteä kisaamaan.

Keskiviikkona ratkottiin sekajuoksujen mestaruudet. Lähdin kilpailuun itsevarmana, sillä edellisen päivän treenit olivat sujuneet todella hyvin. Ensimmäisen puoliskon tulos oli 190 pari hölmöä lipsahdusta tuli hitaille, mutta muuten paketti pysyi hyvin kasassa. Ekan puoliskon jälkeen oli muutaman tunnin tauko, jonka vietin lähes kokonaan radan ensiaputiloissa. Mulle iski jonkinlainen tauti, jonka seurauksena kävin heittämässä aamupalan, välipalat ja vedet suunkautta vessanpönttöön. Reilu tunti tuli nukuttua todella sikeästi ennen toista puolikasta ja eikun ampumaan. Vaikka fiilis lähteä ampumaan toista puokkia ei ollutkaan mikään hyvä, niin silti mun ainut tavoite oli voittaa! Ajattelin vain, että vaikka multa olis selkä katkennut, niin tahdon voittaa ja teen ihan mitä tahansa sen eteen. Noh 193 tein toisesta puolikkaasta, heti ammunnan jälkeen katoin tulostaululle 12 pistettä eroa Ukrainan Ihor Kizymaan!

Tuntu kuin isompikin taakka ois tipahtanut harteilta! Voitin ensimmäisen EM-kullan!!! Tulos 383! Oma ennätys koheni 3 pistettä, SE jäi 1 pisteen päähän ja ME 3 pisteen päähän!

Perjantaina sitten koitti normaalijuoksujen vuoro. Aloitin kilpailun vahvasti 289 hitailla, johon mahtui kaksi kappaletta seiskojakin. Lähdin nopeille todella hyvällä fiiliksellä ja ekat 9 laakia menikin todella hyvin napaa pukkas nii p****leesti, mutta sitten naksahti jossain. Ammuin 10, laakin vitoseksi ja siitä se ajatus sitten lähti. Rupesin vaan yrittämään ja yrittämään kymppiä mutta mitään ei tapahtunut. Nopeiden tulos 274 ja yhteistulos 563. Veti kyllä hiljaiseksi, mutta medal match paikka aukesi silti.

Välierissä sain vastaan Davydov Valeriin, jonka vein nimiini 6-3 ja näin etenin finaaliin. Kultamatsissa vastaan asettui Saksan Uwe Fass, joka voitti Ukrainan Ihor Kizyman 6-4. Olo oli todella vahva ja tuntu, että kymppiä oli helppo tehdä. Voitin Fassin lopulta 6-3 ja näin mie voitin toisen Euroopan mestaruuteni!

Viimeksi samaan on pystynyt Sami Heikkilä 2012 Vierumäen ilma-aseiden EM kisoissa ja nyt sitten mie! Oli vähä jännä fiilis, ei voinut iha heti uskoa tuota...EM kisojen tuloksiin pääset tästä

Kuten kolikoilla niin tällä mun menestykselläkin on kääntöpuolensa. Tiedän mitä ihmiset ajattelee kun urheilijat menestyy, se on mahtava homma totta kai! Kun urheilija menestyy jatkuvasti, napsii voittoja voiton perään ja mitaleja satelee, se alkaa näyttämään helpolta ja aletaan etsimään syitä minkä takia urheilija menestyy niin kuin se menestyy. Mun tapauksessa olen kuullut jatkuvasti sitä samaa lässytystä miten vähän osanottajia mun sarjassa on ja että miten helppoa on vaan mennä arvokisoihin ja ottaa se mitalli sieltä. joo-o sanon minä... tarvitseeko mun edes kertoa miten tyhmältä tuo kuulostaa, tulokset puhukoot puolestaan.

Toinen asia mikä on kantautunut mun korviin on se, että mua väitetään ylimieliseksi kusipääksi ja että en kunnioita ketään tai mitään. SIIS MITÄ VITTUA!?! Tiedän sut joka puhuu musta tällästä ja vielä seläntakana. Jos minussa jokin asia ottaa päähän, niin mulle on voinu tulla aika suoraan sanomaan päin naamaa. Mie vihaan selän takana puhumista ja siksi otankin tän asian nyt esille.

Tiedän, että mun toiminta näyttää ylimieliseltä jonkun maallikon silmin ja joka ei itse ole kilpa-urheilija voi käsittää sen ylimielisyytenä. Mie en ole urheilija, joka lähtee kisoihin yrittämään kauden parasta, vaan mie lähden joka kerta voittamaan, rikkomaan ennätyksiä ja ylittämään itseni. Jos mie lähen kisoihin vaan nöyristelemään ja olen hirveen epävarma omista kyvyistäni mihin mie sillä pääsen? Jokainenhan voi varmaan tämän arvattakin. Katsokaapa youtubesta klippejä Seppo Rädystä, Kimi Räikkösestä, Kaisa Mäkäräisestä ja Tuukka Raskista. Nämä neljä urheilijaa on ollut pitkän aikaa mun esikuvia ja olen aina ihaillut heidän käytöstään, joka hivelee ylimielisyyden ja itsevarmuuden rajoilla. Tää kunnioitus asiakin mulla kiinnostaa melko paljon, varmaan oon paskonu tän kaverin muroihin aika pahasti kun tämmöisiä heitellään. Haluaisin kuulla nämä jutut päin naamaa sanottavan kera helvetin hyvien perusteluin! UGH olen puhunut!